Sanat

UUDEN ALUN EDESSÄ
(Säv. Tuohimaa, san. Kati Valjus)

Ensihuudot aamussa
Kuin viiltäisivät kattoa
Kädet pienet koskettaa
Syntymäänsä juhlistaa

Hän joskus uskonut ei ihmeisiin
Mut tänään unelmansa täytettiin

Uuden alun edessä pöytä tyhjänä
Maailma alkaa alusta
Pelko väistyy olkapäältä

Uuden alun edessä sydän kevyenä
Mahdoton on mahdollista
Uuden alun edessä

Mustelmia kasvoissa
Pudonnut on portaissa
Tuttua ja arkista
Raivo noissa huoneissa

Vuosikaudet nöyrtyi taipumaan
Nyt lähtee eikä suostu palaamaan

Uuden alun edessä pöytä tyhjänä
Maailma alkaa alusta
Pelko väistyy olkapäältä

Uuden alun edessä sydän kevyenä
Mahdoton on mahdollista
Uuden alun edessä

Pistot käsivarsissa
Tuskin umpeutuneita
Sanoo kiitos kuulemiin
Terveet pääsevät kotiin

Ei ennustaa voi kukaan päiviään
Siis tartu sairaan lujaa elämään

Uuden alun edessä pöytä tyhjänä
Maailma alkaa alusta
Pelko väistyy olkapäältä

Uuden alun edessä sydän kevyenä
Mahdoton on mahdollista
Uuden alun edessä

Arkki tyhjää valkoista
Huokuu painottomuutta
Pelko painaa kynässä
Huutaa epävarmuutta
Kun soinnun paperille kirjoittaa
Voi laulu syntymänsä aloittaa

OMAN TARINANSA SANKARI
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa & Kati Valjus)

Sisäänpäin kääntyvä ihminen
Uusissa tilanteissa minä olen
Hakkaava sydän on takonut
Syvälle rintaani menevän loven

Tärisevä käsi pyyhkii otsaltani
Kirkkaina kiiltäviä pisaroita
Nielaisen tyhjää, suu on kuiva
Kuin Araljärven pohja

Heikolla hetkellä
Pelot hyppivät ulos piiloistansa
En anna niille valtaa, vaikka ne tahtoo
Pitää mua pilkkanansa

Oman tarinansa sankari
On jokainen tahollaan
Oman tarinansa sankari
On jokainen taidoillaan

Oman tarinansa sankari
Ei ehkä valita voi roolejaan
Mutta saako vuorosanansa silti 
Jokainen itse kirjoittaa?

Joudutko sinäkin katsomaan peiliin
Ja kysymään kuka minä olen?
Hukutatko ujoutesi humalaan
Niin kuin olen nähnyt tekevän monen?

Oletko sä koskaan haikailuun
Tai synkkyyteen taipuvainen?
Ilman unta mietit öisin miksi
Musta tuli monin tavoin näin vajavainen?

Heikolla hetkellä
Pelot hyppivät ulos piiloistansa
En anna niille valtaa, vaikka ne tahtoo
Pitää mua pilkkanansa

Oman tarinansa sankari
On jokainen tahollaan
Oman tarinansa sankari
On jokainen taidoillaan

Oman tarinansa sankari
Ei ehkä valita voi roolejaan
Mutta saako vuorosanansa silti 
Jokainen itse kirjoittaa?
Jokainen itse kirjoittaa

YSTÄVYYS KÄTEEN JÄÄ
Säv. Tuohimaa, san. Kati Valjus)

Kun koulun jälkeen juututtiin
Me treenikämpän meteliin
Ei ollut aikaa murehtii

Me nuoret tehtiin unelmii
Niin kuin hullut sekoiltiin
Eikä onneksi jääty kii

Ei ollut rahaa tupakkaan                                
Se oli suurin murheista
Kun markka pantiin kellumaan

Kaikkeen turhaan aivan liikaa
On tullut tuhlattuu paukkujaan
Jos kysyt mikä on ollut tärkeää          
Se on ystävyys joka käteen jää

Milloin se hulluus vaihtuikaan
Tähän haudanvakavaan 
Päänsisäiseen pohdintaan

Eikä polkuu ainoaa
Ollut olemassakaan
Oli monta oikeaa

Kiihdytyskaistan jälkeen näin
Nyt ihan vaikka selvin päin     
Me hyvin voidaan tunnustaa

Kaikkeen turhaan aivan liikaa
On tullut tuhlattuu paukkujaan
Jos kysyt mikä on ollut tärkeää          
Se on ystävyys joka käteen jää

Kaikkeen turhaan aivan liikaa
On tullut tuhlattuu paukkujaan
Jos kysyt mikä on ollut tärkeää          
Se on ystävyys joka käteen jää

TÄNNE HETI KAIKKI JA NYT
(Säv. Juha Kylmänen, Samu Wuori, Tom Lammi. San. Juha Kylmänen)

Vapaana virtaa vilkas kieli
Kahleissaan riuhtoo suruinen mieli
Täältä sinne, sieltä tänne

Matka on pitkä kun ei tietään tunne
Sisällä kaikuu hiljainen ääni
Meluksi kasvaa ja täyttää pääni

Tänne heti kaikki ja nyt
Huomenna onni ohi lentänyt
Paikoilleen en voi jäädä
Kerran vain olemme, elämme täällä

Taivaanrannanmaalari 
Epäonnistuja ikuinen
En kaipaa sääliänne
Olen köyhä mutta onnellinen

Eksyneenä matkaansa käy
Sirpaleina eikä loppua näy
Ei virheistään opi, ei muutu luonne
Olen tässä ja nyt mutta haluan tuonne

Tänne heti kaikki ja nyt
Huomenna onni ohi lentänyt
Paikoilleen en voi jäädä
Kerran vain olemme, elämme täällä

Heikolla jäällä, kivisellä tiellä
Yössä yksin kuljetaan
Jokainen askel kohti kuolemaa

Tänne heti kaikki ja nyt
Huomenna onni ohi lentänyt
Paikoilleen en voi jäädä
Kerran vain olemme, elämme täällä

ONNEN RIPPEET JA RIKOTUT UNELMAT
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa & Kati Valjus)

Selkäs käännät kun me käydään nukkumaan
Vielä kerran samaan sänkyyn kahdestaan
Olen pakannut jo kaiken oottamaan

Nää on hyvästini tälle huoneelle
Anteeksipyyntö hukatuille vuosille
Jotka palaa vielä kummittelemaan

Tuuli kulkee pihan puissa
Tuuli valvoo yötä kanssani
Olisinpa minäkin noin varma suunnastani

Ja tuuli taivuttaa pihan puita
Tuuli valvoo yötä kanssani
Onnen rippeet ja rikotut unelmat tähän haudataan

Varjot pitenee kun etsin untani 
Huomenna pitäisi mun tietää suuntani
Mutta eihän mul oo aavistustakaan

Olin ymmärtänyt että kohtalolla
Olis jokaiselle ainoa oikea
Luovutettiinko me liian helpolla?

Tuuli kulkee pihan puissa
Tuuli valvoo yötä kanssani
Olisinpa minäkin noin varma suunnastani

Ja tuuli taivuttaa pihan puita
Tuuli valvoo yötä kanssani
Onnen rippeet ja rikotut unelmat tähän haudataan

SEINÄT
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa)

Heipä hei 
Mitä kuuluu
Onko kaikki hyvin
Sen kun mukana heiluu

Menee aika nopeaa
Ehtii liikaa tapahtuu
On käyty pohjalla
Nyt tämä tästä suttaantuu

Oli hetken aikaa nousukiito päällä                                                                            
Asiat ne rullas, minä niiden mukana                                                    
Sitten syöksyin alas liukkaalla jäällä        
Minä olin hukassa, en saanut mistään otetta

Seinät nousee pystyyn
Kestääkö pää
Löytää tietä ulos tästä
Tähänkö jään

Seinät nousee pystyyn
Kestääkö pää
Löytää tietä ulos tästä
Tähänkö jään

En anna periksi ei, ei, ei      
En anna periksi ei, ei, ei 

Liikun liikaa
Poljen paikallaan
Olen tyhmä suorittaja
Arka pakenemaan

Jos liike pysähtyy
Minä paikoilleen jään
Olen kahlittuna
Enkä pysty etenemään

Ehkä kaikki onkin haihtuvaa unta
Sokeana seison tässä kangastuksessa
Mistä tiedän miss´ on oikea suunta 
Etsin sitä kyllä mut se pysyy piilossa

Seinät nousee pystyyn
Kestääkö pää
Löytää tietä ulos tästä
Tähänkö jään

Seinät nousee pystyyn
Kestääkö pää
Löytää tietä ulos tästä
Tähänkö jään

En anna periksi ei, ei, ei      
En anna periksi ei, ei, ei

VOIMAA
(Säv. Tuohimaa & Janne Aikio. San. Lauri Tuohimaa & Janne Aikio)

Onko vahvempi joka nöyrtyy
Ja kaiken luovuttaa?
Vaikka heikompana näyttäytyy 
Tämän maailman kuvassa 

Onko viisaampi jos myöntää
Ettei mitään tiedä kuitenkaan?
Päästää irti kahvasta 
Eikä enää edes yritä jarruttaa

Sisälläni on jälleen kaiken
Pahan alku ja sen juuri
Helpompaa ois
Päästää se pois menemään

Tarvin voimaa
Mä tarvin voimaa
Kaiken anteeksi antaa
Tarvin rauhaa
Mä tarvin rauhaa
Joka kestäis aina vaan

Pyydät apua jälleen kerran
Tunnet olevasi ihan yksin
Näkisi valoa edes himpun verran
Ollessaan pimeän kanssa sylityksin

Hyvin tiedät miltä se tuntuu
Kun hyppää tuntemattomaan
Ei ole mitään mihin luottaa
Alla on pelkkää tyhjää tilaa

Sisälläsi vain huutaa vastustaja
Sen koitat nujertaa
Vapauden tois
Jos saisit sen pois lähtemään

Tarvin voimaa
Mä tarvin voimaa
Kaiken anteeksi antaa
Tarvin rauhaa
Mä tarvin rauhaa
Joka kestäis aina vaan

 

JOS EN SUA KOSKAAN
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa & Kati Valjus)

Aamuyöllä taas repivät mut sängystäni ylös                
Ja ne pakottavat pöydän ääreen istumaan                     
Siinä paperi ja kynä, jotka kovaa huutaa 
Nyt on viimein alettava kirjoittamaan

                           

Aion olla tässä kirjeessä täysin rehellinen                     
Mielen metelin se ehkä viimein rauhoittaa                    
Ei kaikki ole aina sitä miltä päälle päin näyttää
On kertomatta jotain mitä pitäisi sun tietää

Minä kärsin ja kaipaan
Minä kiroan maan ja taivaan
Minä pimeään itseni hukkaan
Jos en sua koskaan

Laahaa lannistava lokakuu
Seuraa kylmä marraskuu
Ikuisesti syksy jatkuu
Jos en sua koskaan

Sä kysyit multa kerran että kenet minä tahdon
Mutta jouduin sua totuudelta suojelemaan
Tässä kirjeessä on kaikki vaikka aivan liian myöhään
Tätä pystynyt en silloin sulle kertomaan

Minä kärsin ja kaipaan
Minä kiroan maan ja taivaan
Minä pimeään itseni hukkaan
Jos en sua koskaan

Laahaa lannistava lokakuu
Seuraa kylmä marraskuu
Ikuisesti syksy jatkuu
Jos en sua koskaan

 

VARJOISSA VAELTAJA
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa)

Läpi kovan kuoren sydämeen
Toit valon kauniin pimeyteen
Minä yhä opettelen katsomaan 
Kirkkautta pitkästä aikaa

Riisu minut ikävästä
Yksinäisyydestä tästä 
Joka aina mukanani seuraa
Kun en kanssasi oo

Ota mua tiukasti kiinni
Älä päästä koskaan irti

Tahdon sinut
En ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt 
Ja kunpa aina
Voisin olla sinun vaan

Tahdon sinut
En ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt 
Ja kunpa aina
voisin olla sinun vaan

Ainoastaan

Sielunsiskoni kaunis
Hengitä minuun taas elämää
Kuin haavoitettu saalis
Pakenen etsijää

Minä niin tahtoisin jäädä
Viereesi vielä lepäämään
Hetken vain onni kestää
Kaipuu koko elämän

Kaikista kasvoista vieraista
Olen etsinyt sinua

Tahdon sinut
En ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt 
Ja kunpa aina
Voisin olla sinun vaan

Tahdon sinut
En ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt 
Ja kunpa aina
voisin olla sinun vaan
Ainoastaan

Sydämen ääntä vai järjen puhetta?
Toisten toiveet ja omat unelmat
Sinussa elän, sinuun nukahdan
Pidä minusta kiinni, jos putoan

Kaipaan jo nyt ja sen tunnen täällä
Puristuksena rinnan päällä
Voitko ehjäksi rakastaa
Varjoissa vaeltajaa?

Tahdon sinut en ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt 
Ja kunpa aina voisin olla sinun vaan

Tahdon sinut en ketään muuta
Ikinä milloinkaan
Olen sinun minä tässä nyt 
Ja kunpa aina voisin olla sinun vaan
Ainoastaan

 

KUNPA OLISIT TÄÄLLÄ 
(Säv. Tuohimaa, san. Lauri Tuohimaa & Miia Nuutila)

Kaikki jotain ympärillä puhuvat
Korviini sattuu nuo tarinat
Nauraa niille osaa enää en
Oon kadottanut sen taajuuden

Niin katoan pois jonnekin, tänne kuulu en
Mut joskus tuntenut oon aidon yhteyden

Minä toivon
Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon yksinäinen

Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon rikkinäinen

Miksi taas olen ulkopuolinen?
Vanha tunne tuttu nuoruuden
Ei mitään pysyvää mistään jää
Miksi pitäisi leikkiä tärkeää

Niin kaikki tuntuu liukuvan läpi sormien
Sun kanssas tunsin kerran aidon yhteyden

Minä toivon
Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon yksinäinen

Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon rikkinäinen

Tunnen taas epävarmuuden
Nostavan päätään, epäilen
Yksinkö voittaisin nyt sen
Minkä kanssa jälleen kipuilen

Olen kyllästynyt pelkäämään
Ehkä väsynyt tähän elämään
Loputtomaan onnen etsintään
En kohta löydä itseänikään

Minä toivon
Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon yksinäinen

Kunpa olisit täällä
Kunpa olisit täällä
Ilman sinua oon rikkinäinen


OHIKULKIJA
(Säv. Tuohimaa San. Lauri Tuohimaa)

Eksyneenä kuljen
Ilman suuntaa harhailen
Tunnen tämän taistelun
Liian hyvin kentät sen

Miksi täytyy aina
Samaa kehää ja ympyrää
Kiertää hullun lailla
Miksi valoa en mä nää

Minä muutan vielä kaiken
Tuskin mikään mahdotonta on
Luotan enemmän itseeni ja voimaan
Joka sisälläni on

Niin, tämän kaiken ohi kuljetaan
Pari askelta harhaan, muttei kokonaan
Niin, olen vahvempi kuin milloinkaan
Synkät pilvet ei enää peitä aurinkoa kokonaan

Yhä kompastelen ja kaadun
Niin kai meistä jokainen
Olen menettänyt toivoni
Pelännyt, myönnän sen

Kunpa en enää joutuis niin syvään vajoamaan
Sinne pimeään missä olin
En tahdo sitä enää kokea milloinkaan
Täytyy tulla jo parempaa, jotain parempaa

Niin, tämän kaiken ohi kuljetaan
Pari askelta harhaan, muttei kokonaan
Niin, olen vahvempi kuin milloinkaan
Synkät pilvet ei enää peitä aurinkoa kokonaan

Niin, tämän kaiken ohi kuljetaan
Pari askelta harhaan, muttei kokonaan
Niin, olen vahvempi kuin milloinkaan
Synkät pilvet ei enää peitä aurinkoa kokonaan


KAHLEET
(Säv. Tuohimaa & San. Lauri Tuohimaa)

Ei musta tullut yhtään parempi ihminen
Vaikka lopetin kaiken, jopa juomisen
Nyt mä tunnen elämän paljon kovempaa
Hyvät asiat ja sen kun oikein vituttaa

Ei onni löydy mistään ulkopuolelta
Se on sisälläni, se on piilossa
Pelko minut tähän tyrmään vangitsee
Heittää avaimen pois ja hymyilee


Täytyy mennä yli vaikka väkisin
Jospa asiat valoisammin näkisin
Synkät murheet ja huolet
Kuin korkeat vuoret ovat edessäni taas

Miten kaiken paremmin nyt tekisin
Monet kerrat olen ollut tässä ennenkin
Ehkä kahleetkin ruostuu
Jos vapauteen suostuu astumaan

Paljon haaveita haudattuna pinnan alla
Jää ei tunnu murtuvan edes hakkaamalla
Olen levoton mieli, malttamaton
Aika loppuu pian, jotain tehtävä on

Kun on yksin ja miettii alkaa kaduttaa
Miksi hyökkäsin sanoin, tahdoin satuttaa
Hyvä on mä riisun kilvet ja panssarin
Olen tässä ja nyt, kaikesta sekaisin

Täytyy mennä yli vaikka väkisin
Jospa asiat valoisammin näkisin
Synkät murheet ja huolet
Kuin korkeat vuoret ovat edessäni taas

Miten kaiken paremmin nyt tekisin
Monet kerrat olen ollut tässä ennenkin
Ehkä kahleetkin ruostuu
Jos vapauteen suostuu astumaan

Täytyy mennä yli vaikka väkisin
Jospa asiat valoisammin näkisin
Synkät murheet ja huolet
Kuin korkeat vuoret ovat edessäni taas

Miten kaiken paremmin nyt tekisin
Monet kerrat olen ollut tässä ennenkin
Ehkä kahleetkin ruostuu
Jos vapauteen suostuu astumaan


SINÄ SAAT MINUT
(Säv: Lauri Tuohimaa. San: Miia Nuutila & Lauri Tuohimaa)

Tuli loimuaa talojen yllä
Taivas savuaa tiedän kyllä
Totuus tulessa palaa voi
Ennusmerkit sen mulle toi

Tuleen makaamaan tahtoi poika
Ei kuullut turhia tarinoita
Noilta viisailta tietäjiltä
Vaikka välillä tuntui siltä

Sinä saat minut toisiin taivaisiin
Sinä saat tuulta minun purjeisiin
Sinä saat minut ylös nousemaan
Sinä saat minut tuntemaan

Suurenen kun pieneksi antaudun
Monta kertaa liekki polttanut on mun
Sieluni riekaleiksi, tuhansiksi sirpaleiksi
Ilman sinua, en niitä löydä milloinkaan

Sinä saat minut toisiin taivaisiin
Sinä saat tuulta minun purjeisiin
Sinä saat minut ylös nousemaan
Sinä saat minut tuntemaan

Savun mustan verhon takaa
Nousee aurinko
Joka vielä piilossa on
Joka vielä piilossa on

Sinä saat minut toisiin taivaisiin
Sinä saat tuulta minun purjeisiin
Sinä saat minut ylös nousemaan
Sinä saat minut kokonaan

 

 

VAPAUS
(Säv: Lauri Tuohimaa, san: Miia Nuutila)

Se väittää että sateenkaaren päässä aarre on
Ja kunhan kierrät mailman oot vapaa, kahleeton
Et huomaa kuinka nuorassa se sua taluttaa
Ja päivä päivältä tän valheen sinuun juurruttaa

Ja sä tanssit niin vimmatusti, rikot kaikki jäät
Sä hyppäät ilman siipiä ja puhut vaikka kielillä
Ja se taputtaa sut pyörryksiin
Se sekoittaa sun pään
Mut kun illan tullen yksin jäät
Sä et tunne tyhjyyttäkään

Se haukkuu sinut lyttyyn, kun et jaksa enempää
Ja solvauksillaan tutuilla taas sinut näännyttää
Tää tuttu kehä alkaa sua jälleen ahdistaa
Sun piti olla vapaa, sinun piti rakastaa

Ja sä tanssit niin vimmatusti, rikot kaikki jäät
Sä hyppäät ilman siipiä ja puhut vaikka kielillä
Ja se taputtaa sut pyörryksiin
Se sekoittaa sun pään
Mut kun illan tullen yksin jäät
Sä et tunne tyhjyyttäkään

Sä katsot sitä ensikertaa silmiin kysäiset
Sä kuka olet mihin pyrit, mis´ on lupaukset?
Se näyttää sulle sateenkaaren, näyttää kaipauksen
“Vai niin”
Sä sanot sille
“Mä tahdon vapauden”

Ja sä tanssit niin vimmatusti, rikot kaikki jäät
Sä hyppäät ilman siipiä ja puhut vaikka kielillä
Ja se taputtaa sut pyörryksiin
Se sekoittaa sun pään
Mut kun illan tullen yksin jäät
Sä et tunne tyhjyyttäkään


KAIKKI KATOAA
(Säv. Janne Regelin. San. Lauri Tuohimaa)

Olen päässyt siihen asti elämää
Jolloin vain muistellaan
Haikaillaan kaiken sen perään
Mitä joskus oli muttei koskaan palaa

Mielessäni maalaan kuvaa tulet sieltä kaukaa
Minne kaikki palaa kun ei ole enää aikaa
Eikä tätä maailmaa

Valaiset tämän huoneen
Joka on ollut tyhjä jo kauan
Katseessasi kaikki ne tunteet
Jotka olen saanut joskus kokea

Yhdessä vaellamme takaisin sinne
Pitkin niitä polkuja joita kuljimme
Kohti tätä maailmaa

Yhdessä voisimme vieläkin saavuttaa
Elämään monta kaunista asiaa
Katson kuinka silmäsi loistaa
Vaikka kaikki katoaa
Eikä tätä hetkeä koskaan takaisin saa

Heitän pois kaikki vanhat
Ja kuluneet tavarat
Viikkaan vuoteeni ja lähden
Olen valmis kohtaamaan sen maailman

Olen valmis nousemaan, kaiken korjaamaan
Voinko saavuttaa sinut uudestaan
Odota minua, odota minua.

Yhdessä voisimme vieläkin saavuttaa
Elämään monta kaunista asiaa
Katson kuinka silmäsi loistaa
Vaikka kaikki katoaa
Eikä tätä hetkeä koskaan takaisin saa


SINÄ KESTÄT SEN
(Säv: Lauri Tuohimaa, san: Miia Nuutila)

Tuuli hiertää ikkunoita
Painajaiset lakanoita
Antaa tulla vastaan mitä vaan.

Onko vielä komeroita
Täynnä luisevia torakoita
Joita pitää silmiin tuijottaa?

Sinä myös kestät kaiken sen
Niin se on et ihminen
Saa joskus sen mitä pelkää eniten

Jos sun sydän murtuu
Anna sen murtuu
Se vahvistuu
Se vahvistuu

Helppo on ihmisen olla
Hyvä onnen kalliolla
Juuri kun on kaikki kohdallaan.

Kaikki muuttuu jatkuvasti
Ilo kestää suruun asti
Voi kun osaisin jo luovuttaa

Sinä myös kestät kaiken sen
Niin se on et ihminen
Saa joskus sen mitä pelkää eniten

Jos sun sydän murtuu
Anna sen murtuu
Se vahvistuu
Se vahvistuu

Sinä myös kestät kaiken sen
Niin se on et ihminen
Saa joskus sen mitä pelkää eniten

Jos sun sydän murtuu
Anna sen murtuu
Se vahvistuu
Se vahvistuu


RAIKASTA ILMAA
(Säv: Lauri Tuohimaa, san: Miia Nuutila)
 
Niinkö se on et milloinkaan
Muutokseen ei voi painostaa
Vaikeinta on vaan arvostaa
Ihmistä sellaisenaan.
 
Jossakin on se jolle et
Rasite oo vaan aukenet
Oikea ovi kaipaukseen
Sä uskotko ihmeeseen?
 
Sä oot jo valmis
Sun ei tarvi muuttuu
Mitä susta mukavielä puuttuu
Joka kohta on paikallaan

Sä voit elää vaan
Ja hengittää
Raikasta ilmaa
 
Aattele että maailma
Täydellinen ja valmiina
Kuulemaan mitä sinulla
Sille on sanottavaa

Jossakin on se jolle et
Rasite oo vaan aukenet
Oikea ovi kaipaukseen
Sä uskotko ihmeeseen?
 
Sä oot jo valmis
Sun ei tarvi muuttuu
Mitä susta mukavielä puuttuu
Joka kohta on paikallaan

Sä voit elää vaan
Ja hengittää
Raikasta ilmaa


LÄHELLÄ TOTUUTTA
(Säv. Lauri Tuohimaa, san. Miia Nuutila)

Torin laidalla poika tuo peloton
Kovin laiha ja levoton
Nappaa kojusta omenan kuhmuisen
Karkuun juoksee kuin kelvoton

Nälkä on, pojan nälkä on kaikkea
Kiitää vuodet nuo janoiset
Kovin vaikea vuosien sumuista
Löytää on oikeat avaimet

Joilla portti raskas avataan
Ja ovi tuo rautainen
Ja rautaisen oven takana
Oottaa portaikko likainen

Ne kaikki kai täytyisi avata
Ja jaksaa läpi kulkea
Ja viimeisten voimien rippeillä
Olla lähellä totuutta

Torin laidalla istuu mies janoinen
Lokit nälkäiset seuranaan
Kadut mukulaiset ovat muovanneet
Miehen kasvoille uurteitaan

Tuulen voimasta ja meren suolaisen
Kädet värähtää, avautuu
Silmäpoimuissa pilkahdus majakan
Valo sen niistä heijastuu

Se jolla portti raskas avataan
Ja ovi tuo rautainen
Ja rautaisen oven takana
Oottaa portaikko likainen

Ne kaikki kai täytyisi avata
Ja jaksaa läpi kulkea
Ja viimeisten voimien rippeillä
Olla lähellä totuutta

Miten portti raskas avataan
Ja ovi tuo rautainen
Ja rautaisen oven takana
Oottaa portaikko likainen

Ne kaikki kai täytyisi avata
Ja jaksaa läpi kulkea
Ja viimeisten voimien rippeillä
Olla lähellä totuutta

 

PELKO POIS
(Säv. & san. Lauri Tuohimaa)

Niin kuin Jake, Pojat -elokuvassa
Roikuin minä menneisyyden junassa
Maisemassa muistoja, savisia suistoja
Joiden yli oisin voinut käydä paljon aiemmin

Löysin ilon virheitteni varjoista
Tiesin kiitollinen olla kaikesta
Mielessäni rakentaa aloin omaa unelmaa
Teslan Nikolakin näki päässään kaiken valmiina

Pelko pois ja nyt rohkeesti vaan
En jää enää paikalleni odottamaan
Onko edessäni pitkä ja upea tie
Vai kinttupolku sekin perille vie
Pala kerrallaan minä syön sinut pelko pois

Ennen arkailin ja elin pelossa
Syytin elämää pahasta olosta
Vaadin liikaa toisilta, ymmärrystä, armoa
Kaiken oisin voinut tehdä kyllä paljon helpommin

Peiliin, kun mä katson, näen kuvassa
Miehen, jonka pää on melkein kunnossa
Ilon kautta saavuttaa, voi kai minkä haluaa
Kun vain löytää oman jutun, jota täysin rakastaa

Pelko pois ja nyt rohkeesti vaan
En jää enää paikalleni odottamaan
Onko edessäni pitkä ja upea tie
Vai kinttupolku sekin perille vie
Pala kerrallaan minä syön sinut pelko pois



SOTURI
(Säv: Lauri Tuohimaa, San: Miia Nuutila)

Sä tiedätkö sen ajan, kun kaikki kasautuu
Ja ihan liikaa ihmiselle silloin tapahtuu
Tää elämä on epätodellista unta vaan
Jota elää joku toinen ja sua kuljettaa.

Sä tiedätkö sen tunteen, kun on yksin sodassa
Ja riehuu niinkuin päätön, minä vastaan maailma
Ja sitten herää siihen, että yksin taistelee
On kaikki voimat lähteneet, vain tyhjyys hymyilee.

Ja se yrittää sulle huutaa, kuiskia ja viittoa
Että lopeta, hidasta, huomaa, tajua
Sinä oot soturi, enkeli, et pelkuri
Jos et sitä nää, et voi ymmärtää
Että oot puhdasta voimaa

Sä tiedätkö sen tunteen, kun kaikki tuhoutuu
Sen minkä luulit olevan, se mereen huuhtoutuu
Mut kuka päättää nousetko sä aallonharjalle
Vai painut pohjaan hylyksi ja hukut kentälle.

Jos ymmärrät, et taistelusi aivan turhaa on
Se piru sinun sisälläsi ei oo voimaton
Sä itse sille voimas annat, jos sä kiellät sen
Siis katso sitä silmiin, se on sun kaltainen.

Ja se yrittää sulle huutaa, kuiskia ja viittoa
Että lopeta, hidasta, huomaa, tajua
Sinä oot soturi, enkeli, et pelkuri
Jos et sitä nää, et voi ymmärtää
Että oot puhdasta voimaa


TÄHÄN MÄ JÄÄN
(San. Miia Nuutila, säv. Lauri Tuohimaa)

Monta mieltä monta kulmaa
Kovin kaunista ja julmaa
Elämäni tilkkutäkki
Liian räikeä jo on

Tuoksuu muistot lapsuudelta
Savulta ja kaipaukselta
Olen enää pelkkä säkki
Raskas mutta painoton

                            
Missä mun voimat on?
Kuka pimensi auringon?
Kuka leikkii tulella, mutta niin kaukana
Mä etten sitä nää, enkä jaksa enempää
Tähän mä jään lepäämään

Ehkä ajattelin kantaa
Osani ja vähän antaa
Mitä annettavaa mulla
Tälle maailmalle ois

Joskus onnistuinkin hyvin
Lämpö tarttui, ilo syvin
Silloin tunsin miten kaikki
Ihan täydellistä on

Missä mun voimat on?
Kuka pimensi auringon?
Kuka leikkii tulella, mutta niin kaukana
Mä etten sitä nää, enkä jaksa enempää
Tähän mä jään lepäämään

Mut mä tiedän valo aina
Vähän voimakkaampi on
Se nousee hiljaa, hymyilee
Ja on vastustamaton

Missä mun voimat on?
Kuka pimensi auringon?
Kuka leikkii tulella, mutta niin kaukana
Mä etten sitä nää, enkä jaksa enempää
Tähän mä jään lepäämään

 

 

HYVÄSTI JÄÄ
(Säv: Lauri Tuohimaa, san Miia Nuutila)

Loittonee,loittonee saarista kaunein
Käy tuuli kuin henkäys autuuden
Kaiken mä nään viimeistä kertaa
Aaltojen kimallus on ihmeellinen.

Satu ei, sieluuni enää
On jäljellä hetki tää ikuinen
Kaiken mä kuulen viimeistä kertaa
Elämän sointi on ihmeellinen.

Miten kaunis on elämä ihmisen
Miten tuntea iholla saakin sen
Ystävän käsi, rakkaimman syli
Kosketus maan sekä Taivaitten

Kiitoksen otsalles painan
Niin syvä on katseesi lämpöinen
Hyvästi jää kunnes kohtaamme jälleen
Matkamme tähtiin on yhteinen.

Miten kaunis on elämä ihmisen
Miten tuntea iholla saakin sen
Ystävän käsi, rakkaimman syli
Kosketus maan sekä Taivaitten


 

 

HETKET HAIHTUU 
(Säv & San Lauri Tuohimaa)

Oon jo vieras täällä kotikylällä
Ei kukaan muista pahalla, ei hyvällä
Tuttu polku vie sen vanhan sillan luo
On lahonneet harmaat laudatkin jo nuo

Sillankaiteeseen me kerran nojattiin
Se kesäyö jo syksylle luvattiin
Yön tumma viileys tarttui kiinni vaatteisiin
Lapsuus joenrannan usvaan peiteltiin

Hetket haihtuu, ei niistä enää kiinni saa
Ja ne vievät osan mua mukanaan
Tahtoisin matkustaa siihen hetkeen uudestaan
Ennen kuin aika muistotkin multaa ja ääriviivat kadottaa

Se mitä silloin aamuyössä puhuttiin
Jäi siihen hetkeen jäi meidän sydämiin
Viimeisen kerran kai silloin tavattiin
Toinen meistä sen jo aavistikin niin

Hetket haihtuu, ei niistä enää kiinni saa
Ja ne vievät osan mua mukanaan
Tahtoisin matkustaa siihen hetkeen uudestaan
Ennen kuin aika muistotkin multaa ja ääriviivat kadottaa

Oothan onnellinen siellä missä oot
Ethän herkkyyttäs oo kätkenyt piiloon
Kai vielä muistat mistä silloin haaveiltiin
Oothan tarttunut sä hetkistäsi kii

        
Hetket haihtuu, ei niistä enää kiinni saa
Ja ne vievät osan mua mukanaan
Tahtoisin matkustaa siihen hetkeen uudestaan
Ennen kuin aika muistotkin multaa

Hetket haihtuu, ei niistä enää kiinni saa
Ja ne vievät osan mua mukanaan
Tahtoisin matkustaa siihen hetkeen uudestaan
Ennen kuin aika muistotkin multaa ja ääriviivat kadottaa